JUOKSUPERJANTAI JATKUU 2.12 ASTI! 30% ALE KAIKESTA KOODILLA "JUOKSUPERJANTAI"

Juoksuhirmun tarina

Juoksin kuudennetta maratoniani Tukholmassa kesällä 2018 hirmu helteisessä säässä. Koska harjoittelu oli jäänyt vähiin eikä aurinkokaan antaisi armoa, hylkäsin kaikki aikatavoitteet.  Tavoite oli tulla maaliin ja pitää hauskaa. ”Pitää hauskaa… Maratonilla?? Niin vissiin…” mietin. Matka taittui ja yleisö hurrasi, ei tosin vain minua, vaan kannustaakseen meitä kaikkia kahjoja. Viimeistään silloin havahduin, että juoksuhan oli oikeasti kivaa. Olin jossain välissä unohtanut sen. Siinä se nyt oli, minun juoksun riemuni!

 

Kahden pienen lapsen isänä oli harjoitteluni jäänyt ruuhkavuosien arjen alle. Ne lenkin vaikeimmat askeleet olivat todellakin ne ensimmäiset ulko-oven kynnyksen yli.

”En ehdi!" "En jaksa!” "Ei pysty tänään!" "Ehkä huomenna!"

Sitten juoksukaverini, minun ”jänikseni” ja minun ulospakottajani, saikin kaksoset ja silti jatkoi keskimäärin 55 kilometrin viikkomatkoja. Haistakoon… Olihan minunkin siis pakko raivata tilaa itseni kunnossapitoon ja juoksuvauhtiin pääsyyn. Minusta tulisi vielä oikea juoksuhirmu! Tai katsotaan nyt vielä sen kanssa… Mutta ulos olen sittemmin päässyt! 

Nyt ehdin!, Nyt jaksan! Tänäänkin pystyy! Ja niin myös huomenna!

  

Anoppini on aina kummastellut, miksi ihmiset juoksevat. ”Ei niillä ainakaan hauskaa ole, kun kukaan ei koskaan hymyile!” Siksi tein itselleni iloisemman juoksuaiheisen paidan. Tein niitä lopulta muutaman. Ja nyt ne kaikki ovat myös sinun ulottuvillasi. En minä omaa paitaani koko ajan juostessani vilkuillen katso ja siksi hymyilisi. Jos juoksen riittävän hitaasti (käytännössä aina) niin, että muut kanssaihmiset ehtivät lukea tekstin ja alkavat nauramaan tai hymyilemään, tarttuu se minuunkin. 

 

Koltiainen Juoksuhirmun takana on Jussi. Hän on oikealta ammatiltaan ensihoitaja. Koska se ei tarjoa riittävästi vauhtia ja jännitystä, on hän jo vuodesta 2012 pyörittänyt verkkokauppoja työnsä ohella. Hänen käsistään on lähtenyt jo yli 10 000 tilausta, joten hän ainakin luulee tietävänsä, mitä tekee. 

 

Juoksuhirmun koltiainen vilpakan juoksulenkin jälkeen. (Mutta eipä ollut hyttysiä!) Nyt siis, hymy korviin, ulos ja lenkille! 

t: Jussi